SETÄ BRÄSIG PEHTORINA (Finnisch)

Suomentanut Joel Lehtonen
Autor: Reuter, Fritz (1810-1874), Erscheinungsjahr: 1939
Themenbereiche
Mecklenburg-Vorpommern
Inhaltsverzeichnis
  1. ENSIMMÄINEN LUKU. - Miten voimakaskin mies voi masentua melkein jäksi huutokaupassa ja hautajaisissa ja miten koirat hyppelevät siihen aitaukseen, mihin pääsevät. — Kuinka rehellinen mies antaa viimeisensäkin eikä silti joudu epätoivoon, vaan ottaa lapsensa käsivarrelleen ja lähtee keppikerjäläisenä maailmalle.
  2. TOINEN LUKU. - Yksi lapsi, lasta ei lainkaan; kaksi lasta, leikkipari; kolme lasta, yksi liikaa. — Nuori ja vanha kaksoispari. — Mitä pehtorilla oli tekemistä anopin myssyn kimpussa ja miksi mummi aikoi lyödä pikku Luisea myssyllä korville. — Kuinka »vanhat jesuviitat» kertovat salaisuuksiaan, ja mitä rouva Nüssler selittää Kaarloveljelleen.
  3. KOLMAS LUKU. - Millainen mies Bräsigin herra kamar'roodi oli, ja miksi Bräsig oli nyrjäyttää selkänsä. — Hawermann sai viran, ja pastorskan papinpenkki oli rojahtanut poikki. — Miten pikku Luiselle löydettiin koti, ja miksi Mooses tahtoi nimenomaan käyttää yhtä henkseliä, eikä turvautua konkurssiasioissa Preussin oikeuteen.
  4. NELJÄS LUKU. - Kuka sitoo ihmiset aivan kuin lankaan ja antaa heidän lentää siinä kuin hörriäisten, ja nykäisee silloin tällöin lankaa tiukempaan. — Miten Bräsigiä, Nüsslerin Vanhuksia, Jokkum-poikaa, pastoria, Moosesta ja pikku Luisea, — kaikkia nykäistiin tällä langalla. — Miksi herra kamarineuvos tuli niin puheliaaksi, ja kenen Hawermann saa naapurikseen. — Mitä herra kamarineuvoksella oli Mooseksen luona tekemistä, ja miksi kyrassieri-luutnantti seuraa isänsä jälkiä, mutta David karttaa isänsä teitä.
  5. VIIDES LUKU. - Miten herra kartanonomistaja Pomuchelskopp on huvittunut lapsistaan, ja miksi Kana on hänelle tuima. — Pikku pastorskan käsityökoulu, ja lyhyt tarina Jokkum Nüsslerin kotiopettajattarista. — Hän, nimittäin Pomuchelskopp, ja kuivempi puolisko, Pomuchelskopska lähtevät tulotervehdyk-selle pappilaan ja marssivat sieltä tyttärineen kuin vuosiluku 1822. — Miksi Bräsig vihelsi Pomuchelskoppille päin silmiä ja tahtoi hänet tulta ruiskuttavan »tulpaanin» kitaan. — Kristian Kohlhaas on kaljaliousu, ja miksi Bräsig olettaa, että hän saa taas leinin.
  6. KUUDES LUKU. - Millä syyllä Pomuchelskopp pitää itseään tulevana preussiläisenä lainsäätäjänä sekä lausuu uskovansa, että hänen Kanastaan tulee aikoinaan armollinen rouva von Pomuchelskopp, — joten hänen ei nyt sovi alentua. — Millainen Frans von Rambow oli, ja mikä mies Fritz Triddelfitz oli. — Miten Bräsig mönsträä näitä kahta nuorta herraa ja arvioi Fritzin »hunsvotiksi».
  7. SEITSEMÄS LUKU. - Miten Fritz Triddelfitz joutui piankin Marie Möllerin kanssa suloisiin, suhteisiin, ja miten Hawermann lähti Fransin kanssa jouluaattoillaksi pappilaan. — Joululahjoista ja osanottavista, kauniista silmistä, piparikakuista ja kummilapsista, — ja miten Jokkum Rührdantz aikoi mummota itsensä myöskin ristilapseksi. — Kuinka Pomuchelskopp juhli joulua, ja miksi Jokkum Nüssler ajoi fantoomilla Pümpelhageniin. — Gust Prebberow neuvoo Fritzille hevoshoidon reseptin, ja Fritz riitautuu sen tähden tykkänään raudikon kanssa. Mutta hieno herra hän vaan on, jonka vuoksi hänen tätinsä täytyy laskea luikua tuolillaan.
  8. KAHDEKSAS LUKU. - Bräsig matkustaa »vesilaitokseen» ja kamarineuvos muuttaa Pümpelhageniin. — Pomuchelskoppin vaakuna ja päiväläisten arvelut siitä. — Egel-suvusta ja Esel-suvusta. — Bräsig palaa kylpylaitoksesta ja opettaa Hawermannia »vesiasioissa». Kuinka hänelle siellä kävi. — Kuoleraa ja kuolonkauhu. — Miten Daniel Sadenwasser istui isännän kahveli kädessä.
  9. YHDEKSÄS LUKU. - Mitä Aksel arveli tästä kohtalon iskusta, — ja onko 14-vuotias tyttö lapsi vai nuori neito? — Kuinka Pomuchelskopp kulkee armollisen kreivin takana ja nauttii hyvästä hajusta. — Poloiset naimattomat tyttäret sommittelevat tulevaisuuttaan, ja Pomuchelskopp tarttuu riuskasti polttiaisiin. — Davidin sormuksesta ja kellonperistä, pohlceetto-mista kintuista ja liikavarpaisista jalkateristä. — Mikä herra asioitsija Slusuhr oikeastaan oli ja mitä asiaa hän ajoi Pomuchelskoppin kanssa. — Kuinka David sai takut villakaupassa ensin ilmaiseksi, ja miten hän sitten ei saanutkaan takkuja.
  10. KYMMENES LUKU. - Herra luutnantti tuskassa. — Miten David ensin kurittaa häntä ruoskilla, sitten notari Slusuhr skorpiooneilla. — Hän pelkää ruoskia ja skorpiooneja ja harjoittaa säästäväisyyttä ja maanviljelysopintoja. — Piru riivasi professori Liebigiä kirjoittamaan pirullisen rakastettavan kirjan, sitten Akselia nostamaan ihmiskuntaa ja viimein everstiä upseerien käytösluetteloa tehdessä. — Miten kaunis tytär herra X. Y. von Z:llä oli, jonka nimi oli oikeastaan »Satrup Seelsdorfin herra». — Aksel antaa vihkiä itsensä musta hännystakki yllä.
  11. YHDESTOISTA LUKU. - Miksi Fritz Triddelfitz antaa vilvoittaa märillä kääreillä selkäänsä, ja miksi Marie kaatoi pesuvadin hänen niskaansa. — Frans näkee sellaista, jota hän ei ole ennen nähnyt, mutta Bräsig heittää suuren »vesiasian» tähden kovan taalarin suntion kolehtikukkaroon ja lupaa Miinulle tusinan kirjavia »nästyykkejä». — Tie kirkosta vihkialttarille on siistimpi kuin tanssiaisista.
  12. KAHDESTOISTA LUKU. - Fritz Triddelfitz suuntaa vihansa naissukupuolta kohtaan; hän malttaa kuitenkin toistaiseksi mielensä ja voittaa sydämen asemasta kunnon voileivän. — Minkä valan hän hernepeltoa marssiessaan vannoo ja miten hellästi hän kunnon appi-uk-koaan kohtelee. — Fritz lankeaa mustasukkaisuuteen, rustaa runoja sekä lähettää kirjeitä, joissa hän julistaa täti-kultansa lohikäärmeeksi ja Bräsigin raavaaksi. — Minkä palkan hän siitä saa, — ja miksi pastorskan täytyy ruveta pitkäksi ja solakaksi; mutta Bräsig pyllähtää vesiojaan.
  13. KOLMASTOISTA LUKU. - Kuinka pappilan sängystä päästään papin takkiin. — Miksi Bräsig tahtoi syleillä koko maailmaa, kunnes hänen takapuolellaan alkoi räsähdellä. — Hawermann on huolissaan asiasta, joka ei häntä itseään suinkaan koske. — Miksi Jokkum-poika ja Paslia-poika tarkastivat toisiansa, ja millaisen kyydin Paslia siitä sai, sekä mikä kyyti papinkokelaille uhattiin antaa. — Minkä tähden olivat Luisen kasvot kuin ruusunpunainen rahakukkaro?
  14. NELJÄSTOISTA LUKU. - Miksi setä Bräsig näytti siltä kuin olisi ukkonen iskenyt häneen ja miksi hän seisoi kuin amiraali maston juurella. — Koulumestari Strull marssii taistelujärjestyksessä paikalle, ja Fritz Triddelfitz ratsastaa vanhalla kimolla vakoilemaan. — Pomuchelskopp osuu sattumalta kävelylle ja ihailee kaunista luontoa, ja Kana aresteeraa hänet tällä retkellä. — AkseI harrastaa ihmistuntemusta.
  15. VIIDESTOISTA LUKU. - Miksi lippua ei voitu liehuttaa, ja miksi kahlekoira iski David Deselin kinttuun. — Miksi Marie Möller on silitysraudan näköinen, ja setä Bräsig tahtoo ruokkia Pümpelhagenin sikoja rusinoilla ja väskynöillä. — Fritz saa ratsun ja Hawermann kirjan. — Älköön hitolla kukaan juosko pimeässä päin aisaa, ja oppineet ne kutsuvat tavallista mahaamme myöskin organismiksi.
  16. KUUDESTOISTA LUKU. - Fritz Triddelfitz rantahauen hahmossa. — Herra von Rambow pitää puheen; mitä Pesel, NeseI ja Kegel siitä arvelevat. — Slusuhr ja David tekevät tervehdysvisiitin, samoin kuin ennenkin. — Miten Hawermann näytti armolliselle rouvalle maatilaa, ja kuinka yhdessä silmäyksessä usein kuvastuu monen ihmisen tulevaisuus.
  17. SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - Tässä luvussa muuttaa Jokkum koko luonteensa ja puliuu niin paljon, että rouva Nüsslerin ei auta muu kuin harmistua siitä. — Kuinka Gottlieb ja Rudolf vaihtavat oppikirjoja ja oppivat toistensa roolit, ja mitä siitä syntyy. — Miksi Rudolf pitää niin erinomaisen saarnan, mutta Gottlieb ei osaa ollenkaan saarnata. — Omenaiset ullakkokamarissa. — Minkä näköinen Gottlieb oikeastaan oli, ja miten setä Bräsig aikoo sekaantua rakkaudenhommiin.
  18. KAHDEKSASTOISTA LUKU. - Tämä luku on pelkkiä rakkaudentarinoita, ja korottaa sitäpaitsi Bräsigin urkkijain arvoon, siveyden vartijaksi ja salalemmen ylhäiseksi suojelusenkeliksi rheiniläiseen kirsikkapuuhun.
  19. YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - Tämä on pitkä ja tärkeä luku, ja sillä, joka haluaisi sitä selostella seikkaperäisesti, pitäisi olla enemmän aikaa kuin minulla; siksi sanonkin vain, että kaksi pojanvekaraa kiipeää aidan ylitse rouva Nüsslerin puutarhaan ja vie pari omenaa puusta, joka oikeastaan oli setä Bräsigin puu.
  20. KAHDESKYMMENES LUKU. - Nuoren rouvan silmät aukeavat, ja epäsopu pujahtaa huomaamatta taloon. — Miksi nuori herra ei tahdo käydä vieraisilla Jokkum Nüsslerin ja rouva ei Samuel Pomuchelskoppin luona. — Pomuchelskoppin aatelisista ja Kanan piparka-kuista. — Minkä ihanan käsityksen Aksel sai rauhallisesta, yksinkertaisesta perhe-elämästä ja kuinka hän antoi matkapassit setä Bräsigille. — Miksi Bräsig haukkuu vimmoissaan pannukakkua, ja Fritz Triddelfitz huutaa keskellä maantietä, oivallisen ratsun selässä juhlallisesti ajellen yhä vaan: Hurraa!
  21. YHDESKOLMATTA LUKU. - Fritz Triddelfitz on ainoa onnellinen ihminen Pümpelhagenissa, vaikka riitautuukin Kristian Deselin kanssa. — Miksi Kristian Desel aikoo lyödä Marie Mölleriltä luut lusuksi, ja miten vanha makkara- ja kinkkusuhde herätetään jälleen eloon, — mutta alaikäisten, viatonten vasikkain vahingoksi. — Pomuchelskopp maapäivillä, suurherttuan fasaanina. — Miten herra pormestari Langfeldt kiertää lyhty kädessä Malchinin kaupungin katuja ja mitä kolttosia vanhat ja ystävällisen näköiset herrat voivat hölmölle tehdä.
Miten voimakaskin mies voi masentua melkein jäksi huutokaupassa ja hautajaisissa ja miten koirat hyppelevät siihen aitaukseen, mihin pääsevät. — Kuinka rehellinen mies antaa viimeisensäkin eikä silti joudu epätoivoon, vaan ottaa lapsensa käsivarrelleen ja lähtee keppikerjäläisenä maailmalle.